Kaikenlaista

Urhon häiriönsietokyky on nyt murrosiän myötä melko lähellä nollaa tai hetkittäin jopa miinuksen puolella, joten varsinainen treeni tehdään täysin häiriöttömässä tutussa paikassa. Muuten ei nyt pysty eikä kykene nuori mies mihinkään, koska MAAILMA ja TYTÖT ja MÖRÖT ja KAIKKI. Viime viikolla tapahtunutta..

Maanantaina oli Urhon hihnakurssin viimeinen kerta. Täällä huomasi hyvin tuon häiriönsiedon häviämisen. Ensin harjoiteltiin vähän omissa oloissamme, ja hienosti sujui. Urho pysyi nätisti lähellä, palkkautui hyvin ja näin päin pois. Toisten koirien kanssa ei enää onnistunutkaan. Sijaistoimintoja ilmeni ja syöminen vaikeutui. Urho autoon ja plan b mietintään. Otettiinkin sitten pelkässä ihmishäiriössä yhdessä kulkemista, että saatiin onnistumisia.

Tiistaina lähdettiin hengailemaan Jattilan lähelle siksi aikaa kun Vienolla oli aksatreenit. Meidän oli tarkoitus treenata näyttelyhommia, mutta menikin sitten skeittaajiin totutteluun ja yleiseen säätöön. Skeittarit oli alkuun tosi pahoja, huutoa, ääntä, liikettä, kolinaa.. Siihen päälle vähän vieraita koiria, ja ei ollut helppoa ei. Se liike on siinä pahinta, Urhoa turhauttaa tosi paljon kun ei pääse mukaan tai jahtaamaan, mikä nyt sillä hetkellä oliskaan mieluisinta. Onneksi Urho siitä asettui ja päästiin tekemään myös kohdetyöskentelyä häiriössä. Aiemminhan vastaava ei olisi ollut mikään ongelma, mutta näillä nyt mennään. Vienon treenien jälkeen Urho jäi kotiin, Elsa hyppäsi kyytiin, ja mentiin tyttöjen kanssa pidemmälle lenkille kera kaverin ja labbiksensa. Ihme kyllä koirien ohittaminen sujui ihan mallikkaasti, kun oltiin vieraassa paikassa, ja tytöt oli muutenkin tosi nätisti.

Keskiviikkona treenattiin näyttelyhommia snautseriseurassa. 1,5 tuntia siellä säädettiin ja melkoista sekoilua oli. Hitusen on vielä harjoittelemista..

pihalla

Aamukyttääjä 8kk.

Torstaina saatiin Urhon kanssa hyvät aamutreenit aikaiseksi hallilla. Harjoiteltiin seuraamista, luoksetuloa, perusasentoja molemmin puolin sekä liikkeestä seisomista. Toistojen määrän pidän mahdollisimman alhaisena, ja yritän pitää pääpainon edelleen leikkimisessä. Ilmeisesti leikin ja tekemisen suhde on pysynyt suht oikeana, koska Urho on jo hallin pihalla ihan täpinöissään, ja hallissakin into pysyy korkealla :) Oikealla puolella seuraamiseen pitäisi panostaa, koska ihan huomaamatta tulee taas tehtyä vain vasemmalla, ja tarkoituksena olisi kuitenkin välttää toispuoleisuus.

WP_20160616_003

Teippipää treenaamassa.

Illalla oli Vienon kanssa tokotreenit. Aluksi tehtiin ihan kohdetyöskentelyä ja vähän perusasentoa. Seuraamistakin otettiin silloin, kun intoa tuntui riittävän. Olisiko tehty muutama 3-5 askeleen pätkä, eli ei mitään isompaa. Tärkeimpänä oli kuitenkin kohteen kiertämisen opettelu operantisti. Omin nokkinemme sitä on yritetty opetella, mutta Vienolla ei ole lamppu syttynyt. Nyt ei vaadittu kuin muutama toisto naksun kera, niin alkoi sujumaan. Koroketta tosin ei kyennyt kiertämään, koska koroketyöskentelyhän on ihanaa ja voittaa kiertämisen sata nolla :) Etäisyyttä sain ehkä metrin verran. Tämä nyt harjoitteluun, koska sitä tarvitaan jos joskus päästään tokokokeisiin ja aksassa tietenkin myös.

Perjantaina kävin likkojen kanssa harjoittelemassa yhteisohituksia, koska nehän on välillä melkoinen kauhukaksikko. Ei ongelmaa, koska oltiin taas vieraassa paikassa. Yhdessä kohdin Vieno paineistui ja sanoi muutaman kerran kimeästi räyh, mutta tasoittui kuitenkin nopeasti. Tytöt toimivat kuulemma hyvin yhdessä ja minun kanssa, mutta saatiin kuitenkin vinkkejä miten helpottaa tilannetta ja ennen kaikkea selkeyttää. Perjantaina yritettiin lisäksi mennä Urhon kanssa pentujen leikkitunnille. Yritettiin. Tai mentiinhän me. Muilla ei vain ollut sinne asiaa, koska Urhon halli?! Voi jestas :D Jäi sitten leikkimiset väliin meidän osalta.

Lauantaina oli aivot narikkaan -päivä, eli koirat saivat juosta mökillä niin paljon kuin huvitti.  Urhokin rohkeni järveen, mutta uiminen jäi vielä. Ihan hyvä niin, sen verran kiinnostuneena se nimittäin tarkkaili vähän kauempana olleita lokkeja.. Illalla olikin hyvin rauhallinen snautserijaosto. Sunnuntaina kävin seuraamassa Laukaassa hakukokeen tottisosuudet. Oli kyllä mielenkiintoista, ja hyviä vinkkejä tuli omaankin treenaamiseen ihan muita katselemalla ja tuomarin palautteita kuuntelemalla. Iltapäivällä Vieno kävi aksaamassa kaksi treenipätkää, teemana hyppytekniikka, A, puomi ja kepit. Toisessa setissä vähän kiertämistäkin, siihen saatiin lisää etäisyyttä ja onnistui molemmin puolin. Elsa kävi hömppäaksaamassa Vienon treenipätkien välissä, ja kivaa oli :)

Mainokset

Nättinä liikenteessä

Näyttelykausi avattiin Vaasan kansainvälisessä näyttelyssä huhtikuussa. Oltiin Vienon kanssa kaksistaan liikenteessä. Tuomarina oli täysin tuntematon Inese Pablaka Latviasta. Tuomari oli oikein mukava ja arvostelussakaan ei isoa vikaa ollut, mitä nyt ilmeisesti Vienon olisi pitänyt olla massakkaampi. Tai näin sen ainakin tulkitsin. Olen tuomarin kanssa samaa mieltä, mutta massaa tulee sitten ajan kanssa :) Tuloksena kovassa seurassa sileä ERI. Toinen retki tehtiin Tampereelle erikoistuomari Marina Markion arvosteltavaksi. Vieno sai kerrassaan hienon arvostelun, ja jälleen kovassa seurassa tulos VAL ERI3 SA PN4. Tampereella Vieno löysi pönöttämisen lisäksi jotain vähän oleellisempaa mihin keskittyä..

herkkuja

Urhokin otti ensi askeleet näyttelymaailmaan toukokuussa. Ensin käytiin yhdessä mätsärissä vain hengailemassa ja totuttelemassa meininkiin. Sattumalta paikalla oli tuttuja snautseri-ihmisiä ja uusi snakututtavuuskin, joten aika meni mukavasti turistessa samalla kun kaitsi Urhoa. Seuraavassa mätsärissä mentiin ihan kehään asti. Yksin juokseminen sujui tosi hyvin, etenkin kun paikkana oli tuttu Haukkuvaara, mutta porukassa se oli Urholle vaikeampaa, kun NE MUUTKIN JUOKSEE OO ÄM GEE. Toinen mätsäri oli ihan vieraassa paikassa, ja siellä oli yksin juokseminenkin vähän haastavaa, saati sitten porukassa. Kummassakin mätsärissä Urho sai punaisen nauhan ja pääsi palkinnoillekin :) Pääasia oli kuitenkin totutella tilanteeseen ja pitää hauskaa.

Koska Vieno oli menossa Joensuun kansainväliseen näyttelyyn, alkoi Urhonkin virallinen ura sieltä. Tuomari Leni Finne oli tosi mukava pennun kanssa, ja jaksoi kärsivällisesti odottaa Urhon rauhoittumista, että hampaat saatiin tarkastettua. Tiukalta tuomarilta tuli kunniapalkinto ja Urho oli myös ROP-pentu :) Vienolle ei kovin ihmeellistä menestystä täällä, VAL ERI2. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, miten Vieno esiintyi, neiti oli niin reippaana ja sai kyllä itsekin juosta vauhdilla, että pysyi mukana. Heti Joensuuta seuraavana päivänä kurvasin Urhon kanssa Keuruulle ryhmänäyttelyyn. Kehä oli reippaasti myöhässä, joten ehdittiin hengailla paikalla kolmisen tuntia ennen kuin päästiin kehään. Hitusen kävi välillä aika pitkäksi sekä pennulla että handlerilla.. Tuomari Kirsi Tevalin oli hänkin erittäin miellyttävä uusi tuttavuus, joka suhtautui hyvin ymmärtäväisesti pennun touhuihin. Saatiin rauhassa juosta niin kauan että päästiin ilman laukkahyppelyä eteenpäin ja näin päin pois. Kolmen tunnin odottelun ansiosta Urho malttoi seistä paikoillaankin. Tuloksena KP+ROP-pentu mukavalla arvostelulla :) Hieno startti siis penskalla!

palkinnot

Ekan viikonlopun saalis

Aika paljon on vielä Urholla treenaamisen varaa, mutta seitsenkuiselta ei mahdottomia voi vielä odottakaan. Kunhan jäisi hyvä mieli kehässä pyörimisestä. Onneksi Urho rakastaa ihmisiä, niin sehän on intopinkeänä tuomareista. Vähän liiankin intopinkeänä :D parempi kuitenkin niin päin. Seisominen on vielä ihan sattumankauppaa, välillä sujuu, välillä ei voisi vähempää kiinnostaa :) Urhosta jalkojen asettelu on ihan hirveää, häneen kun ei turhanpäiten saisi kajota. Hampaiden katsomistakin pitäisi harjoitella, se oli vielä kohtuullisen haastavaa. Täytyy siis etsiä innokkaita ja varmakätisiä vieraita hampaita tsekkaamaan. Juoksemisessakin on se ongelma, että Urhon vetäessä liikkeet kärsivät selvästi. Mutta ajan kanssa :) Urholle on luvassa vielä yksi pentuluokan näyttely ja sen jälkeen päästäänkin junnuihin. Vähän (tai vähän enemmänkin) on tullut näyttelykalentereita silmäiltyä, mutta katsotaan nyt mihin Urho ja/tai Vieno sitten lopulta päätyvät.

Kevät-raporttia hitusen myöhässä

Ikävä kyllä sairastelu ei jäänyt tuohon Urhon kennelyskään. Urho sai pari viikkoa sen jälkeen rajun mahataudin, ja oli käytännössä useita päiviä syömättä, kun mikään ei pysynyt sisällä. Epäilykset kohdistuivat johonkin ulkoa syötyyn, se nimittäin kaivoi ties mitä metsästä ja omalta pihalta lumien sulettua, ja saattoi myös syödä ennen kuin niitä ”herkkuja” ehti kaivaa pois suusta. Tytöille ei tullut mitään oireita, tarttuva vatsatauti olisi todennäköisesti tullut myös niille edes lievänä. Sitten Elsalta löytyi pari pattia (onneksi jälleen täysin vaarattomia!), jotka poistettiin, ja sen myötä Elsa paranteli haavoja jonkin aikaa. Sen jälkeen Urho sairastui uudestaan johonkin hengitystiejuttuun, ilmeisesti sen aiemmin mainitun kennelyskän jälkitautina sitten kuitenkin, vaikka kuinka yritettiin ottaa rauhallisesti. Ei ole ihan helppoa snautserilapsen kanssa.. Urhon tauti kun alkoi helpottamaan, iski omistajaan kaikkien aikojen kevätflunssa, joka ei meinannut mennä ohi millään. Eikä siinä vielä kaikki – kaupan päälle Elsa sai liki kuukausi pattileikkauksen jälkeen jonkin reaktion sulavista ompeleista, ja toinen haava oli melko mielenkiintoisen näköinen.. Onneksi se ei tulehtunut kuitenkaan ja asettui parissa viikossa. Josko tässä olisi tämän kevään ja mielellään koko tämän ja ensi vuoden sairastelukiintiö? Jooko? Vienokin sai oman osansa eläinlääkärissä käymisestä, mutta pientä närästäystä lukuunottamatta mitään vikaa ei typsyssä ollut. Selkä kuvattiin ihan virallisestikin terveeksi ja hampaat puhdistettiin. Sopiva joukkotarkastus kun tulee kohdalle, niin käydään vielä tarkistamassa silmät ja polvet uusiksi.

upea

Vienon ”tiedän, olen upea” -ilme.

Välissä on onneksi elelty ihan normaalistikin ja nyt ei enää ole sairasteltukaan :) Treenaukseen ja muuhun tuo kyllä vaikutti. Välillä piti varoa koirien kanssa, olla karenssissa treenihallilta, ja välillä ei taas ohjaajasta ollut kuin makaamaan puolikoomassa sohvalla. Kapulan pitoa tuli harjoiteltua enemmän, se kun ei vaatinut poistumista sohvalta :D

Urhokin täytti jo 7 kuukautta, ja siitä on tullut meidän lauman isoin snautseri! Korkeutta on silmämääräisesti enemmän kuin Elsalla, ja ehkä saman verran kuin Vienolla. Painoa sen sijaan alkaa olla 18,5 kg, eli reilu kilo enemmän kuin tytöillä. Samaan syssyyn alkoi sitten ilmeisesti Urhon teini-ikä. Meidän ennen niin vakaasta pennusta on tullut epävakaa sekoilija, ainakin hetkittäin. Välillä meno on ihan normaalia, välillä vedetään itkupotkuraivareita, välillä halutaan nyhjätä sylissä ja pussaillaan kovasti, välillä ollaan tosi levottomia, välillä rauhallisia.. Hetken aika mietittiin, että mikä sitä riepoo, kunnes sitten muistui mieleen, että äitinsä oli ihan samanlainen siinä 8 kk kieppeillä kun ekat juoksut alkoivat. Samalla ilmestyi merkkailuinto, joten eiköhän tuo hormonien heräämiseen liity Urhollakin.

u7kk

U-mies 7 kk iltakävelyllä (sorsa kiikarissa).

Toukokuun lopulla oli yksi merkkipäiväkin, kun Elsan saapumisesta meille tuli neljä vuotta! Niin se aika vain kuluu :)

pellolla

Elsa avustaa peltotöissä.

Treeneistä ja näyttelyistä sitten erillisessä postauksessa!

 

 

Köh köh

Pääsiäisviikon PITI olla aktiivinen treeniviikko. Suunnitelmissa oli käydä ahkerasti hallilla treenaamassa koko porukan kanssa, käydä mahdollisesti mätsärissä, katselemassa agikisoja ja tehdä muutoinkin kaikkea kivaa, etenkin kun kelitkin vaikuttivat lupaavalta. Maanantaina ehdittiin nauttia aurinkoisesta säästä ja touhuta koirien kanssa normaaliin tapaan. Vaan siihen se jäikin, tiistain vastaisena yönä alkoi nimittäin Urho yskimään ja kaikki suunnitelmat sai unohtaa. Olihan se pari päivää syönyt vähän huonosti ja ollut väsyneen oloinen, mutta toisaalta se oli myös touhunnut hirveästi ja nukkunut sitä myöten normaalia vähemmän, joten ei herättänyt epäilyksiä.

Mutta eihän siinä, nyt on sitten koko lauma ottanut iisisti. Tytöt lähinnä varmuuden vuoksi, niille ei pienen aivastelun lisäksi tullutkaan muita oireita (*kopkopkop*). Urho yski enemmän pari päivää ja oli vähän vaisu, mutta tänään vaikuttaa jo aika pitkälti normaalilta. Onneksi selvittiin näinkin vähällä, eikä kukaan sairastunut pahemmin.

Vielä pitäisi pari viikkoa ottaa vähän rauhallisemmin  ettei tule jälkitauteja, ja pysyä pois treenipaikoilta yms muita tartuttamasta. Siinä onkin haastetta sitten keksiä tarpeeksi puuhaa kotioloissa… :) Ainoa isompi tavoite tuolle ajalle (tervehtymisen ja terveenä pysymisen lisäksi..) on Elsan ja Urhon nyppiminen. Elsa on nypitty viimeksi puoli vuotta sitten, joten se on jo melkoinen karvakasa, ja Urhon alkaa olla aika luopua pentukarvastaan. Niin se aika rientää :)

Viime viikolla

Urholiinin pentukurssi loppui toissa viikolla, ja koska halusin sille lisää treeniä muiden koirien lähellä ja kunnon häiriössä, mentiin suoraan jatkokurssille. Ja oli joo häiriötä :D Alkuun meni taas vähän rähinäksi ja lisäksi pari isoa haukkuvaa koiraa vähän jännitti, mutta tilanne ei ollut kuitenkaan ihan katastrofi. Lähti se muutenkin siitä sitten sujumaan aina satunnaisella sekoilulla. No, sen takiahan sinne mentiin että saadaan harjoitella :) Oli siinä pieniä yllätyksen hetkiäkin, esim. kontaktikävelyyn tuli yllättävän hyviä muutaman askeleen pätkiä. Mutta onhan tuo jätkä vasta vajaat 5 kuukautta, aina välillä unohtuu että miten pieni se oikeasti onkaan.

Vienon kanssa aloitettiin rallitokon alkeiskurssi. Olen itse käynyt aikanaan Elsan kanssa alkeet ja lisäksi Snautserikerhon rallitokopäivän, joten ihan täysin tyhjästä ei tarvinnut lähteä liikenteeseen. Toki liikkeet yksittäin ovat Vienollekin aika tuttuja, mutta että ne tehtäisiin oikeassa paikassa kylttiin nähden, ratana, jiiänee, niin onhan siinä uuttakin ihan riittävästi. Vienon kanssa on aiemmin ollut ihan mahdotonta käydä noissa yhteistreeneissä/-kursseilla, kun se on ollut niin valtavan kiinnostunut muista koirista. Ilmeisesti aika ja harjoittelu ovat tehneet tehtävänsä, eikä tilanne ollut sille enää liian haastava. Toki se välillä kuikuili muiden luo ja etenkin ohi menneet ihmiset oli i-ha-nia, mutta vanhaan verrattuna meni hienosti.

Perjantaina käytiin itseksemme treenaamassa Haukkuvaarassa (aiemmin viikolla halli oli jo käytössä joten ei päästy). Vieno oli vähän muissa maailmoissa, mutta lapsensa mukavan säpäkkänä, kuten aina. Urho alkaa olla innoissaan jo kotona, kun se näkee että laitan treeniliivin päälle :) Perjantaina oli uintivuorokin illalla. Urho oli, jos mahdollista, vielä enemmän täpinöissään kuin edellisellä kerralla. Nyt se ei aina edes malttanut tulla rampille asti, vaan jatkoi vain uiskentelua :D noudot oli nekin hienoja. Melkoinen vesipeto on hän. Elsa ja Vieno uivat oman ”ohjelmansa” mukaiset vedot.

Lauantaina olikin sitten luvassa parasta hupia, nimittäin U-pentujen leikkipäivä kasvattajan luona! Vieno lähti mukaan treffaamaan lapsiaan ja pentujen isää Pepiä, Elsa meni päivän ajaksi hoitoon. Arveltiin, että lauma Urhon kokoisia pentuja voisi olla sille liikaa, niin paljon kuin se kasvattajan luona tykkääkin käydä :) Pentuja oli paikalla viisi, kolme pojista ja kaksi tytöistä. Oli ihanaa nähdä taas pikkuiset ja mukava tutustua perheisiin. Ipanat ottivat kaiken irti toistensa seurasta ja vapaana olemisen riemusta, kova oli meno ja meininki. Pojilla etenkin löytyi nopeasti yhteinen sävel, rymysivät menemään porukalla. Vieno oli onnessaan kun lapsukaisia oli paljon ja lisäksi uusia ihmisiä. Pari kertaa piti Vieno ottaa rauhoittumaan, kun se körmyytti sitä härkkinyttä pentua vähän turhan kovaa. Pennut tosin eivät tuntuneet olevan moksiskaan vaikka äiskä pisti ne matalaksi. Yleisesti ottaen täytyy sanoa, että hienoja pentuja ovat kaikki :)

SONY DSC

Urho ja velipoika Ukko pikakiituroivat.

SONY DSC

Samat sankarit ja ihana iskä Pepi.

Yksi päivän saavutus oli, että pienen (tai vähän isommankin) taistelun jälkeen Heli sai myös siistittyä Urhon, joten nyt sen lupaava ura apinapinserinä on päättynyt.

SONY DSC

Siisti poju harjoitteli näyttelyseisomista.

Sunnuntai menikin lähinnä sitten lepäillessä. Urho hengaili ja nukkui Elsan kanssa, ja Vieno kävi Jaana-Kaisa Timosella (osteopaattinen hieroja) huollettavana ja makasi loppupäivän reporankana BoT päällä. Tiineysajan jäljiltä löytyi jumeja etenkin lannerangasta, mikä ei mahan koko huomioiden ollut mitenkään yllättävää. Vieno nautiskeli käsittelystä silmät kiinni ja rangan lukot aukenivat Jaana-Kaisan käsissä kivasti :) Pääsiäisviikolla olisi aika vielä hierojalle, mammakoira alkanee sen jälkeen olla taas iskussa.

InstagramCapture_cedc7f01-f262-4e3f-850f-70f05e3f84e6

Teippipäämonsteri hyytyneenä.